Solistista
Joutsenolaislähtöinen käyrätorvitaiteilija Esa Tapani on soittanut lukuisien johtavien kansainvälisten orkesterien soolokäyrätorvensoittajana ja jo ennen tätä niin solistina kuin soolotorvistina aina Lappeenrannasta Radion Sinfoniaorkesteriin. Esa Tapani on toiminut suomalaisen vaskimusiikin ja käyrätorvensoiton hyväksi opettaen ja levyttäen laajalti. Esa Tapani aloitti käyrätorvensoiton Lappeenrannan musiikkiopistossa vuonna 1979. Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa suorittaen siellä solistidiplomin korkeimmalla mahdollisella arvosanalla.
Vuosina 1990-92 Tapani soitti Helsingin kaupunginorkesterissa ja 1992-95 Ruotsin radion sinfoniaorkesterissa. Vuosina 1995-2007 hän oli mukana Radion sinfoniaorkesterissa. Tapani on soittanut myös Avantissa vuodesta 1986. Vuodesta 2007 Esa Tapani on opettanut professorina Hochschule für Musik und Darstellende Kunst -yliopistossa Frankfurt am Mainissa.
Teoksista
Giacomo Puccini (1858-1924) on italialainen oopperasäveltäjä, joka tunnetaan veristisistä oopperoistaan La Bohème ja Tosca. Hän polveutui vanhasta muusikkosuvusta. Giacomon suunniteltiin seuraavan isänsä uraa ja ryhtyvän San Martinon tai San Pasolinin urkuriksi. Isä Michele Puccini kuitenkin kuoli Giacomon ollessa viisivuotias. Isän kuoleman jälkeen äiti Albina otti vastuun Giacomon kasvatuksesta ja lähetti pojan veljensä Fortunato Magin luokse opiskelemaan.
Kymmenvuotiaana hän liittyi San Marino- ja San Michel -kirkkojen poikakuoroihin. Jo neljätoistavuotiaana hän toimi urkurina Luccassa ja sävelsi kirkkomusiikkia. Koulun jälkeen vuonna 1874 nuori Giacomo aloitti opiskelun luccalaisessa Istituto Pacinissa opettajanaan Carlo Angeloni. Preludio sinfonico 1876 ja Messa 1880 olivat tänä aikana Puccinin huomattavimmat sävellykset. Adagietto on Puccinin 33-vuotiaana vuonna 1893 säveltämä herkkä, mutta myös tulevasta oopperasävelkielestä paljon puhuva pieni orkesterifresko.
Aleksandr Goedicke ( 1877- 1957) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja urkuri. Goedicke syntyi Moskovassa ja hänellä oli saksalaisia sukujuuria. Hänet nimitettiin vuonna 1909 pianonsoiton professoriksi Moskovan konservatorioon. Hän opetti myös urkujensoittoa ja kamarimusiikkia ja sai mainetta muun muassa Bachin tulkitsijana.
Goedicken tuotantoon kuuluu pääasiassa piano- ja urkumusiikkia. Lisäksi hän sävelsi muun muassa konsertot käyrätorvelle ja orkesterille sekä trumpetille ja pianolle (1948), orkesterimusiikkia puhallinorkesterille, oopperoita ja sinfonioita. Goedicke voitti Anton Rubinstein -pianokilpailun vuonna 1900. Perinteisten ohjeiden puutteesta huolimatta hänen sävellystyönsä myös palkittiin, kun hän voitti sävellystyön Rubinstein-palkinnon nuorena 23-vuotiaana. Goedicke kuoli 80-vuotiaana 9. heinäkuuta 1957 Moskovassa.
Franz Schubert (1797-1828) sävelsi kuudennen sinfoniansa ns. Pienen C -duurisinfonian lokakuun 1817 ja helmikuun 1818 välillä vuonna 1816. Teoksen esitti ensimmäistä kertaa Otto Hatwigin johtama pieni orkesteri tämän Schottenhofin -asunnolla vuonna 1818. Julkinen kantaesitys pidettiin 14. joulukuuta 1828 Gesellschaft der Musikfreunden -yhdistyksen konsertissa Wienissä. Schubertille laulut, liedit olivat kaikki kaikessa niiden sisältämien aikakauden huippurunoilijoiden tekstien myötä, mutta hän halusi aina myös tehdä ns. absoluuttista musiikkia ilman sisältöjä ohjailevia tekstejä. Tässäkin ilmaisumuodossa hänellä oli uskomattoman ainutlaatuinen sävelkorva kuulla orkesterin sointi omintakeisesti.
Kuudennen sinfonian Schubert sävelsi jo irtautuneena oppi-isästään, sillä hän oli säveltänyt viisi aiempaa sinfoniaansa vuosina 1813–1816 opiskellessaan Antonio Salierin oppilaana. Ludwig van Beethovenin vaikutus kuuluu sinfoniassa mm. siinä, että menuetin tilalle Schubert on säveltänyt scherzon. Sinfonian alku muistuttaa myös Beethovenin 7. sinfonian alkua.