Kapellimestarista
Jan Söderblomin opinnot Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla 1997–2001 ovat johtaneet työskentelyyn mm. Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Tampere Filharmonian, Sinfonia Lahden, Skotlantilaisen kamariorkesterin, Espanjan radion ja television orkesterin, Leipzigin radio-orkesterin ja Norjan radion sinfoniaorkesterin kanssa. Söderblom toimi vuosina 2001–2008 Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana ja Pori Sinfoniettan kapellimestarina 2012-2014. Söderblom on toiminut myös oopperakapellimestarina Suomessa ja Ruotsissa.
Viulistina Söderblom on soittanut Uusi Helsinki -kvartetissa, joka konsertoi laajalti suurissa eurooppalaisissa konserttisaleissa. Hän on esiintynyt myös monien orkesterien solistina ja vierailevana konserttimestarina Suomessa ja maailmalla. Söderblom suunnittelee Festivo Rauman ohjelmaa ja toimii Kauniaisten musiikkijuhlien taiteellisena johtajana. Vuodesta 2014 hän on ollut Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäinen konserttimestari.
Teoksista
Värit ja valot, linjat ja viivat, nousut ja muodot ovat musiikin rakenteiden vahvoja osia. Konsertissa löydät niin klassikoista kuin aikamme sävelistä uudenlaista ajattelua tähän päivään.
Maija Hynninen: Mobiles (2022)
Säveltäjä kirjoittaa teoksestaan: Kamariyhtyeteos Mobiles muuntuu jatkuvasti ja vaihtaa olomuotoaan. Ajoittain se tuntuu leijuvan aineettomasti ilmassa, mutta toisinaan se kasvattaa vankat juuret maaperään. Kuvanveistäjä Alexander Calderin mobile-teoksista inspiraationsa saanut sävellys alkaa kuin hitaasti ilmassa kääntyillen. Näkökulma kuitenkin muuttuu yllättäen, kun Movement-osan eri soitinten ekspressiiviset soolot valtaavat etualan. Tiheä soiva pinta muuntuu vähitellen tiheäksi rapisevaksi tekstuuriksi Whisperings (kuiskauksia)-osassa. Siinä halusin kokeilla, miten kuiskaus- ja hengitysääntä voitaisiin orkestroida yhtyeelle. Muusikoitten kanssa tehtyjen improvisaatioon perustuvien workshoppien avulla ja niitten tuloksia tietokoneella analysoiden loin sointeja ja soittotekniikoita tähän supisevaan ja kuhisevaan sointimaailmaan.
Muun muassa meditaatiossa puhutaan kehon energiakeskuksista, chakroista. Kurkussa sijaitsevan chakran on sanottu olevan kuin kanava kahden maailman välillä — kehon ja mielen, yksilöllisen ja universaalin. Taajuutena tämä chakra tulkitaan usein g-säveleksi. Whisperings-osan jälkeen saavutaan Mobilesin sydämeen Calm-osaan, missä musiikki lähes pysähtyy paikoilleen. Siinä kahden hiukan eri vireiseen g-säveleen viritetyn soivan maljan toisiinsa kietoutuva lumoava sointi kannattelee teosta. Tästä hypnoottisesta tilasta Mobiles kääntyy hitaasti pyörähtäen jälleen teoksen alusta tuttuun herkkään ja keinuvaan sointimaailmaan.
Aarre Merikanto (1893-1958) oli avaamassa suomalaisen musiikin uusia ovia Eurooppaan 1900-luvun alkuvuosina, jossa uudenlaiset värit Alexander Skrjabinin ja Arnold Schönbergin hengessä saapuivat Suomeen. Aarre Merikannon Konsertosta viululle, klarinetille, käyrätorvelle ja jousisekstetille tuli Merikannon suurin kansainvälinen menestys hänen eläessään. Teos saavutti vuonna 1925 neljän muun teoksen kanssa jaetun ensipalkinnon B. Schott's Söhne -kustantamon sävellyskilpailussa, jossa tuomariston puheenjohtajana toimi säveltäjä Paul Hindemith; tästä myös juontuu usein käytetty lisänimi "Schott-konsertto". Musiikintutkija Kimmo Korhonen kirjoittaa: Lajiltaan teos edustaa 1920-luvulle ominaista kamarikonserttoa. Teoksen karheasointinen sävelkieli on paikoin bitonaalista paikoin vapaammin atonaalista. Teoksessa on myös Merikannolle tyypillistä tanssillisuutta, joka kiteytyy keskiosan nopeassa jaksossa kansanmusiikinomaiseksi tanhullisuudeksi. Eloisasta finaalista voi mainita yksityiskohtana Suomen musiikin ensimmäisen 12-sävelsoinnun.
Ferdinand Ries (1784 Bonn – 1838) oli saksalainen säveltäjä, joka opiskeli Ludwig van Beethovenin johdolla. Vastaavasti Ries avusti Beethovenia säveltämisen käytännön puolissa kuten majapaikkojen etsimisessä ja muussa avustamisessa Beethovenin kuulon heikentyessä. Ries syntyi Bonnissa muusikkoperheeseen. Vuonna 1801 hän lähti Wieniin, jossa hänestä tuli Beethovenin oppilas ja ns. "henkilökohtainen sihteeri". Vuonna 1813 hän muutti asumaan Lontooseen, jossa hän tuli tunnetuksi pianistina ja säveltäjänä.
Ries kuoli lyhyen sairauden jälkeen tammikuussa 1838. Ries jätti jälkeensä 186 numeroitua teosta ja noin 100 ilman numeroa. Riesin tuotantoon kuuluu muun muassa kahdeksan sinfoniaa, viulukonsertto sekä yhdeksän pianokonserttoa. Riesin teoksissa oli vaikutteita sekä klassismin että romantiikan musiikista. Riesin sinfonia nro 2 on vuodelta 1814.